Etusivu 2005 | Viikot 26-28 | Viikot 29-30 | Elokuu


  

VUODEN 2005 PÄIVÄKIRJAN ALOITUS

   

Päätin sittenkin taas askarrella juttusarjaani tällekin vuodelle, vaikka melkein olin jo aikeesta luopunut. Pääsin Inarille vasta heinäkuun alussa, jolloin kelit olivat jo helteiset, ja kalat ovat luultavasti jo painuneet syvälle. Kesä oli muutenkin ollut hiukan edellisistä poikkeava kovine tuulineen ja sateineen. Veden lämpötilat heittelivät rajusti samoin kuin veden korkeudet sateisten kelien vaihdellessa. Järvi on taas normaalikorkeudessa, joten rannoille taas pääsi venettä kivikoihin kolhimatta. Mutta aloitetaan perinteisesti Ruotsin pilkkireissulla, joka tänä vuonna suuntautui Jokkmokin tunturialueelle Karatj- järven seudulle.

 

Jokkmokk, Karatj, huhtikuun loppu

  

Uusien kalastusmaisemien kutsumana suuntaamme kevään pilkkireissun nyt hiukan pohjoisempiin kairoihin. Muutamien tuttujen aikaisempina vuosina tehdyt reissut Jokkmokin länsipuolen tunturimaahan ovat nyt kohteena. Jokkmokin kirkolta 50 kilometriä länteen sijaitseva Karatj on noin 25 kilometrinen komea järvi, joka on tunnettu suurista taimenistaan. Järvi tuntureista valuvine sivuvesineen laskee upean, ennen helmistään kuuluisan Pärlelvenin kautta Luulajajokeen ja sitä kautta Suomenlahteen.

Järvi onkin todella kaunis, kun illan hämyssä viiletämme kohti auringonlaskua. 

Kilometrisiä tuntureita nousee joka puolella, pohjoisen rantaseinämän noustessa kohtisuoraan yli 300 metriä. Laitan tähän lainauksen ruotsalaisesta urheilukalastuskirjasta: ”Karatj är klassisk ”sportfiskemark”. Ur sjön har genom åren fångats många rekordstora öringar, och fortfarande finns chanser till nappatag med en äkta karatjöring i drömformat”

 

Leiri rakennetaan lähelle

länsipään Lillseletiä, ja

pitkän matkan

jäykkyyden ja löysien poisottoon asetumme hämärään, liekkien hehkua lämmittäville kelotulille. 

 

Järveä ympäröivällä tunturialueella on runsaasti pikkujärviä, joita olisi tarkoitus viikon ajan pommittaa. Ruotsalaisia kelkkaporukoita on vielä liikkeellä, mutta suurta ryysistä ei enää ole, joten jatkuvia

ärsyttäviä hei-

huudahduksia

ei yhtenään tarvitse jaella. Tosin kalakaan ei nyt tunnu olevan syönnillään. Joitakin pikkurautuja ja harreja tavoitamme muutamista järvistä, mutta sama meno on myös paikkakuntalaisilla. Rautuja saattaa kuulemma hyvällä syönnillä tulla yli satakin päivässä, mutta nyt ei syö. Pörräämme päivittäin ympäri Karatjia, mutta kovin hyviltä pilkkivedet eivät vaikuta. Paikalliset onkivat kai rautuvesiltä etempänä tunturissa, koska reikiä ei tunnu mistään löytyvän. Noin 30 kilometrin päässä olisi hyvänä harripaikkana tunnettu Skieltajokka, mutta sinne emme viitsi lähteä ajelemaan.

 

Viimein löydämme kohtalaisen ahvenjärven, jonka körmyniskat ylittävät jo yli puolen kilon. Samoilta avannoilta saamme lyhyessä ajassa useita, kunnes syönti lakkaa ja kalat katoavat tavoittamattomiin. Itselleni ei ahvenia kerry, mutta rajusti tempaisten nappaa morriini yli kiloinen siika, joka muljuaa melkoisesti enkä lajia tietenkään tunnista ennen jäälle saamista. Pähkäilemme tovin verkkokalastuksen aloittamista muutamissa järvissä, mutta toteamme sen kuitenkin hankalaksi, jo pitkien etäisyyksienkin vuoksi. Sulan veden reissua Karatjtaimenten saamiseksi onkin jo alettu suunnitella, mutta alueella on myös runsas metsokanta, joten muutamilla kavereilla alkaa taas jahtisuontakin nykiä. Maalinnun metsästyskausihan alkaa ruotsissa viikkoa aikaisemmin kuin Suomessa.

 

Lisää kuvia reissulta