Syksyllä 2008
 


  

SYKSYLLÄ 2008

   

Muutama vuosi vierähti sivujeni viimeisestä päivityksestä, mutta koetan niitä taas uusia hiukan väljemmissä raameissa. Kalastuksen ohella valokuvaan satsataan entistä enemmän. Inarilla en kovin paljon ole kerennyt vierailla, työt ovat sotkeneet parasta harrastusta. tosin viimeisen vuoden olen Inarissakin vietellyt kalastusoppaan ammattitutkintoa suorittaessani.
Nyt tutkinnon ollessa taskussa on taas aikaa myös sivuille ja aloitankin niiden päivityksen aivan itäisen Ruijan, Jarfjordin rapusafariin tutustumisesta. Kuukauden työrupeama toi minut Kirkkoniemeläiseen safariyritykseen lähinnä kai rakennusmieheksi, eikä opashommista ainakaan vielä ole puhuttu.
 

Itä-Finnmarkin rannikkoalue on täynnä saksalaisten sotaromua. Sukeltajien merestä nostamia konekiväärejä, tykinhylsyjä ja lentokoneen osia on runsaasti. Ulkomeren reunassa on myös vielä betonisia rannikkotykkien rakennelmia ja lavetteja. Eräälle niistä on rakennettu jopa kammi.

 

 

 

Kunggrabbesafari syyskuun puolivälissä Jarfjordissa, aivan aavan jäämeren reunassa antaa hyvän kuvan rapujen elinoloista ja –syvyyksistä. Amerikkalaisen videoryhmän käytössä on 7 metrin drift-vene parin 140 Suzukin vauhdittamana. Oppaiden johdolla löydämme suojaisan kallionkolon, josta vettä pitäisi löytyä yli 20 metriä, ja mahdollisuudet rapujen löytymiseen otolliset.

Sukeltajaoppaan kadottua sinisen kirkkaaseen mereen odotus alkaa hiipiä kuvausryhmäänkin. Tosin veneopas rauhoittaa mieliä sanoessaan, että rapujen löytyminen on 110% varmaa. Kotvan kuluttua Björnin pää nousee pintaan, ja mies nostelee kourien täydeltä rapuja. Nämä eivät ole näillä vesillä katoavaa luonnonvaraa. Pikemminkin päinvastoin.

 

 

Kuningasrapu on pikkuhiljaa levinnyt jo Porsangerin vuonon länsipuolelle, josta myös aletaan niitä pyytää Japanin markkinoille kalliiseen hintaan. Syystäkin niiden pyyntiin olisi saatava suuremmat kiintiöt, sillä erään tanskalaisen sukellusryhmän mukaan pahimmilla paikoilla rapuja saattoi löytää noin 10 000 kappaletta hehtaarilla. Pelottava näky muistutti b-luokan avaruuselokuvien kauhukuvia.

 

 

 

 

 

 

 

 

Maultaan kuningasrapu ei kuitenkaan omasta mielestäni ole niin hienoa, kuin annetaan ymmärtää, mutta hyvä, että niille on menekkiä. Teurastus ja niiden perkaaminen vaatii hiukan osaamista, mutta onnistuu hiukan puukkoa käsitelleelle nopeasti. Keittäminenkin on mutkatonta; jalat kiehuvaan meriveteen, jonka jälkeen tuli pois ja odotellaan kuusi minuuttia. Norjalaiset ovat majoneesiin hulluina, mutta omasta mielestäni kermaviilikastike on parempi, eikä niin ätläkän rasvaisen oloista.

 

 

 Sininen vuono