Etusivu | Viikko 24 | Viikko 25 | Viikko 26 | Viikko 27 | Viikko 28 | Viikko 30 | Syksy | Pallasjärvellä


 

  

Tervetuloa näille ainakin aluksi päiväkirjatyyppisille kotisivuilleni. Nimeni on Jorma Hevonkoski, 46 -vuotias Media-assistentti- eräopas. Ikuinen vaeltaja ja kalastaja Jumalan armosta.

Sivujeni pääajatuksena on taltioida matkakertomuksen omaisesti kesän 2003 kalastus- ja retkitapahtumia eri puolilla pohjoiskalottia. Juttua tulee olemaan ainakin Varangin alueelta meri- ja jokikalastuksesta, vetouistelusta Inarijärven lisäksi useilta muiltakin alueen järviltä, jokikalastusta perhostellen sekä yleistä tarinointia pohjoisen retkeilyyn liittyvistä asioista ja olosuhteista. Itselläni on vuosien kokemus lapin retkeilystä ja kalastuksesta ja toivonkin jutuistani olevan iloa ja hyötyä vaikkapa pohjoiseen suuntautuvaa kalastusmatkaa suunnittelevalle ensikertalaiselle. Koitan päivittää sivujani noin viikoittain, kuinka pitkälle, siitä päättäköön säänhaltija.


Tässä startteriksi kertomus pääsiäiseltä 2003:

Pohjois- Ruotsin Arjeplog.  Harrin kalastajan mekka?

 

Valtava helvetinkolu vedettömine kallioineen paljastuu syksyisen rautupaikan sijaan Riebnes- järven laskujoen voimalaitospadolta. Hiuksia nostattava imuputken pyörrekin on kuivunut ja vesiraja on kaikonnut satojen metrien päähän. Tänne emme jää edes yrittämään ja käännämme keulan kohti koskemattomampia vesistöjä. 

    

Matkalla bongattu pikkujärvi avantoineen kiinnosti virittelemään pyydyksiä. Mitähän kalaa tässäkin lienee. Ajatuksen keskeyttää rivakka tempaisu ja hetken päästä nostan muljuajan jäälle; yli puolikiloinen harri. 

Tästä alkaa ikimuistoinen kalastus iltapäivä jättiharreineen. Reikiä ja reikiä, kunnes parvi löytyy aivan lahden pohjasta, jossa vettä on tuskin puolta metriä. Yli kiloinen kala metrin siimassa on raju kokemus.

  

Hetken päästä parvi katoaa ja kosketukset siihen ovat satunnaisia taikka syönti on vain mennyt ohi, mutta parikymmentä komeaa kalaa on hieno saalis joista kotipalkisilla ei voisi edes unelmoida. Verkoilla tällaiset tyhjennettäisiin kesässä, onneksi täällä eivät syö harria, vaan pitävät sitä roskakalana. ”Minulla on iso kala kiinni, en saa sitä avantoon” huutelee Eero. 

     

  

Kala oli tosi iso ja väsyttelisipä sitä luultavasti siellä vieläkin, onneksi repun pohjalta löytynyt matikkakoukku koivukeppiin sidottuna pelastaa tilanteen. 58 senttiä; 0.14 monofiili ja kuusamon minikirppu. Lähtiessämme Pekka kertoo avannolla käyneen tosi suuren kalan, pää vain näkyi reiästä ja arveli reilusti yli kaksi kiloiseksi. Lohduttelimme häntä ettei tuota olisi ylös kuitenkaan saanut. Eipä niin, varsinkaan neljän tuuman reiästä, sanailee saamaton.