Etusivu | Viikko 24 | Viikko 25 | Viikko 26 | Viikko 27 | Viikko 28 | Viikko 30 | Syksy | Pallasjärvellä

  


 

KALASTUSKAUDEN AVAUS INARILLA   5-7. KESÄKUUTA

Kesäkuun alku näillä korkeuksilla harvoin on helteinen ja nytkin on sadellut ja tuullut pohjoisesta monta päivää. Sää kuitenkin paranee, niinpä kasaan uisteluvarusteeni ja suuntaan Inarille. Oma venekalustoni on vielä keskenkuntoinen ja lainaan kaverilta venettä jolla olen aikaisemminkin uistellut, mutta josta en erityisemmin pidä. Varsinkin ikivanha mercury tuottaa aina harmaita hiuksia ja ärräpäitä käynnistystemppuiluillaan.

Inarin vesi on ennätyksellisen alhaalla eikä Nanguniemen veneluiskasta juuri isompaa venettä veteen saisikaan. Ajelen vuonon pohjaa kohti koska arvelen kalojen löytyvän nyt juuri jäiden lähdön jälkeen matalasta. Viime vuonna näihin aikoihin tästä vedettiin huippusaaliita, tosin täkyraksilla. Sitten pärähtää rulla. Tämä ei enää olekaan pohjakosketus vaan kauden ensimmäinen taimen osoittautuu 47 senttiseksi kauniiksi Inarilaiseksi. Kyyjärven siniselkäisellä vaapulla ja aivan pintavedolla, parin metrin vedestä. Myöhemmin näen ison, ehkä parikiloisen, lähtevän veneen alta, joten kalaa on paikalla. Keli muuttuu rasvatyyneksi enkä muuta tänään saakaan, mutta näin nopeaa kauden avausta ei ennen ole kohdalleni sattunut.

Oloni on upea kun illalla katselen ilta-aurinkoista Inaria, valtavan lintukonserton ympäröimänä. Tätä varten tänne on tultukin, nauttimaan hoputtomista hetkistä ja upeista maisemista. Kalansaaliit ovat vain kuorrutusta kakun päällä, tosin kaunis on Inarin taimen ja maistuu myös suussakin.

Kauden ensimmäinen taimen

Seuraavana päivänä aurinkoinen heikkotuulinen sää jatkuu ja teen vain pari lyhyttä uistelusessiota. Illalla vetelen hiukan selemmältä syvääjien kanssa ja onnistun saamaan 42 senttisen raudun. Vaappua käytiin kyllä nykimässä aikaisemmin, ilmeisesti rautu sekin. Tälläkin kertaa saaliin toi juuri hienouintiseksi virittämäni vihreäselkäinen Kyyjärveläinen.

Järvellä lentelee joukoittain telkkiä kosintapuuhissaan, mutta onpa joukkoon eksynyt eräs, myös hiukan saman sävyinen, tosin ehkä paremmilla hoksottimilla varustettu siivekäs.

Rantautuessani huomaan variksen lähtevän leiristäni ja arvaan hyväkkään tonkineen eväitäni. Voirasia löytyykin rantavedestä tyhjänä, mutta harmitteluni ei ole kovin synkkää, sillä mahtoipa kehveliä janottaa voimakassuolaisen herkuttelun päälle. No, kyllä ruisleipää voi syödä ilman rasvaakin jos sen peittää paksuilla taimensiivuilla, keralla rautupuikuloiden.

  Veden mataluuden takia monet hyvät leiripaikat ovat  

  nyt louhikon takana.

Moottori pahus syö niin paljon polttoainetta, että aamulla ei auta kuin ajella rantaan ja nostaa vene pyörille. Mainoksissa kehuttu ” Mercury, kehitetty yhteistyössä useiden amerikkalaisten öljy-yhtiöiden kanssa” pitää sananmukaisesti paikkansa. Neliheppainen kone ahmii ainakin litran tunnissa, uisteluvauhdilla.

Inarilla en ennen ole kalastanut näin aikaisin, muutama päivä jäidenlähdön jälkeen, mutta saalista näyttäisi silti tulevan. Vanhat Inarilaiset sanovatkin vasta juhannukselta kalan alkavan syödä. Varmaan se pitääkin paikkansa, mutta suojaisia paikkoja hakemalla voi kalan makuun päästä vaikka vesi onkin hyvin kylmää; nyt vain 6-8 astetta.