Etusivu | Viikko 24 | Viikko 25 | Viikko 26 | Viikko 27 | Viikko 28 | Viikko 30 | Syksy | Pallasjärvellä

  


 

16- 21. 6  INARIJOELLA.

Olen muutamia kertoja käynyt kalassa Inarijoella, mutta vain Angelista pohjoiseen eli jokivartta alaspäin. Matinkönkäällä joki vaihtaa nimeä ja alkaa virrata suurena Tenona. Täältä on muistona joitakin hyvän kokoisia harreja, mutta lohen puuttuessa saalistilastoistani. Ylä-Inari oli tuntematon joten päätin lähteä kulkemaan jokivartta Angelista  ylöspäin. Asiaa edisti entisen työkaverini mökkihanke, jossa kuulemma tarvitsi kovaselkäistä vänkäriä.

 

Inarijoen juuret ovat Suomen Skietsimjoella ja Norjan puolella sijaitsevalla Övre Anarjokkan kansallispuistolla joka on todellista kotkien ja karhujen maata. Tämän huomasin kun joen yli kahlattuani törmäsin heti karhun jätöskasaan. Suomen puolelta joki rajoittuu Lemmenjoen kansallispuistoon. 

Näkymä jokien haaralle

Jokivartta on helppo seurata, joskin kannattaa kulkea mieluimmin kauempana joesta, ylhäällä harjanteella, jossa kulkevat myös hyvät polut.Norjan puolella varsinainen valtatie, vaikka maastopyörällä kulkemiseen. Norjan puolelta löytyy myös lähialueen ainoa autiotupa, n. 12 km Angelista, Kunteussuvannon yläpuolelta.  Muita tupia löytyy useiden peninkulmien päässä Suomen puolella Skietsim- jokivarresta, jonne varsinainen kalastus kannattaakin sijoittaa.

Joki tunnetaan hyvänä harrijokena josta voi tavoittaa toista kiloisiakin purje-eviä. Alkumatkasta kannattaa poiketa Porttikönkäällä jossa Suomen puolella on hyviä poteroita. Matalan, lämpimän veden aikaan harrit viihtyvät niissä. Näistä voi tavoittaa myös lohen joka nousee vielä pitkälle jokea ylöspäin. Pari vuotta takaperin kaverini sai ylempää kymppikiloisen ja pari- kolmekiloiset ovat varsin yleisiä.

 

  Kosken keijut kulleropedillä.

Runsaasti joessa on myös haukia jotka kiusaavat erityisesti Porttikönkään kuohujen alla. Parikiloinen jänkäkoira panee kummasti hanttiin koskessa, harriksi luultuna. Hyviä harrikoskia on jatkuvasti pitkin jokea, mutta kannattaa malttaa mielensä ja jatkaa ylös Skietsim- ja Inarijoen haarautumaan. Norjan Inarijoki on rauhoitettu kaikelta kalastukselta, mutta Skiesimjoki jatkuu Suomen puolelle hyvänä kalastukselle.

Kahlaan koskesta Norjan puolelle veden ylettyessä vain hiukan yli polven. Kämpälle teen tukikohdan josta aion joitakin päiviä tehdä pistohyökkäyksiä ylä- ja aläpuolelle jokivartta. Olen varmasti ensimmäinen asukas sitten lumien. Maasto on upeaa ja eräänä päivänä kuljen noin kuusi kilometriä ylävirtaan jokien haaraan. Pienen kosken alta saan pari ehkä 600 grammaista harria hyvin nopeasti ja lopetan pyytämiseni siihen.

En viitsi kantaa laukussani pitkiä matkoja kilotolkulla kalaa koska en sitä pysty kuitenkaan tällä helteellä syömään. Kuvaan nätit kalat ja nousen etemmäksi joesta, aivan männyn kasvurajalle. Sama maasto jatkuu vaihtuen vain koivuksi, jota on silmin kantamattomiin. Tuolla jossain on Karasjoen latvat jossa Hans Lidmankin kulki kalassa. Vieläköhän siellä on suuria taimenia. Tuskin ovat ihmistä nähneetkään. Tai kaikki verkotettu lentokoneella maalikyliin.

Kämppä on juuri Ovre Anarjokkan kansallispuiston rajalla ja puistoalue on upeaa kulkea. En löydä päiviin yhtään hakattua puuta tai edes nuotion paikkaa. Ketun pesiä, kasoittain metson sontia, hirvien täydellisesti tuhoamaa männyn taimikkoa ja kotkan liitelyä taivaan sinessä. Täällä jos törmää ihmiseen niin sitä jo säikähtäisi. Mielenkiintoisia kristallin kirkkaita pikkujärviä joiden pohja katoaa siniseen ylhäältä harjulta katsoen. Ehkä pari heittoa, koekalastus mielessä, niin voi kertoa. Ensimmäisellä ja viimeisellä iso hauki vie parhaan lipan. Noituen nousen takaisin harjulle ja jatkan matkaa. Juhannuspäivänä takaisin maalikyliin.

 


Klikkaa kuvat isommaksi...