VIIKKO 25, 10-17.6.2004

Olen taas roudannut itseni ja romukuormani Ivaloon ja vanhaan asuntovaunuun, jota toimistokseni olen alkanut myös kutsua. Säät ovat olleet huonot , sateiset ja kovan pohjoistuulen takia kylmät. Jäät lähtivät edellisellä viikolla, eikä kalahommiin ole ollut mitään kiirettä.

Samana iltana suuntaamme veneen keulaa kohti Kaikunuoraa ja Punaista tupaa jossa koitamme aloittaa tämä kesäisen kalastuskauden. Sää on nyt hyvä ja liputtelemme pikkuaallokossa vaappuja vetäen. Tyhjien vetämiseksi taitaa mennä, tosin onhan nekin pois suoritettava. Vesi on selällä vain kuusi asteista ja kalaa olisi etsittävä suojaisemmilta,

lämpimämmiltä penkoilta. Nyt on sopiva aika testailla ja viritellä uusia ja entisiäkin vaappuja uimaan halutulla tavalla. Inarin veden pinta on noin 40 senttiä korkeammalla kuin viime kesänä. Silti ”normaaliin” tasoon on vielä lähes puoli metriä, joten on taas opeteltava muistamaan viime kesäiset pintakivet. Nyt veden alla piilottelemassa.

Pari päivää Punaisella antaa osoittaa. että on lähdettävä matalammille vesille, joilla oletamme kalaa löytyvän. Kämpän rannasta tosin junttaa pari kiloinen limatuubi, joka maistuu voissa paistettuna mainiolle, Inarin kalaa kun on.

Järvellä ei liiku kuin yksi vene joka osoittautuu viime kesäiseksi uistelukaveriksi Halosen Kariksi Rovaniemeltä. Sanoo saaneensa pari pikkutaimenta ja raudun. Koko jää arvoitukseksi koska ei noita suostunut esittelemään. Kovasaaren kammi osoittautuu jälleen kolhoa Punaista viihtyisämmäksi ja tänne asettaudumme seuraavaksi viikoksi. Kaveri hoputtaa

verkon laskuun ja heitämme muutaman siikajatan kokeeksi eri puolille järvikäistä. 

Keli enteilee muutosta ja pohjoistuuli on taas asettumassa kantilleen. Muutama seuraava päivä onkin taas kurjia; sataa ja tuulee pitkin selkiä kylmältä kantilta.