Etusivu | Viikko 24 | Viikko 25 | Viikko 26 | Viikko 27 | Viikko 28 | Viikko 30 | Syksy | Pallasjärvellä

  


 

21- 23.6  VARANGIN VUONOLLA

 

Juhannus oli juuri parhaimmillaan  olessani juuri matkalla Inarijoelta, kun puhelin piippaa ja kaverini ilmoittavat olevansa jo Ivalon Essolla. Viikon metsäkeikan jälkeen ihmisten kanssa puhuminen on hiukan kankeaa, mutta päätämme silti lähteä käymään ensikertalaisten kanssa Varangilla. Aurinko paistaa täysillä kun saavumme lähes talvisen maiseman läpi Syltefjordiin, elikkä Sylttivuonoon. Matkalla Tanavuonossa muutamat hätäiset heitot antavat lupaavasti kokonaisen kampelan. Kuvasta sitä ei erottunut koska katosi mallin kämmeneen.

 

Seuraava päivä antoa jo viitteitä siitä, että jälleen kaikki ei ole kohdallaan täällä jäämerellä. Kalaa ei koko päivänä edes näy, saati edes nykäise. Jopa hyvänä paikkana tunnettu aallonmurtaja on kuin kuollut. Ainoaksi saaliiksi saamme sentään pienen meritähden jonka annetaan armollisesti jatkaa vaellustaan ”tyhjässä meressä. 

 

Paikalliselta kalastajalta saamme onneksi ruokakalaksi kolmikiloisen seitin josta trangiassa loihditaan ”upea” päivällinen. Kalastaja haluaa vain nukkumaan, mutta kertoo, että meri on tyhjä; ennen sai kalakuorman viedä päivittäin kalatehtaalle. Nyt menee ainakin kolme päivää, eikä silloinkaan kalaa ole riittävästi. Kato on tullut jälleen Barentsinmerelle.

Pykeijaan mennessä asian tila vahvistuu; tien varrelle pysäköidyt lukuisat asuntovaunut ovat kadonneet. Kirkkoniemeläisten eläkeläisten pieni vireä loman vietto paikka on hiljennyt. Pykeijassa kuulemme, että kalatehdaskin on taas mennyt konkurssiin ja vain jättiravun pyynnillä jotenkin pärjää. Kylät alkavat taas taantua ja ihmiset muuttavat pois.

Jäämereltä voi löytää lähes eksoottisia kuvakulmia.

 

Arvellaan, että liiallinen pienen kalan ja  ylitehokas venäläinen troolaus ovat syynä katoon. Syitä voi olla useitakin mutta tuntuu kummalta, että kokomainen rannaton meri saadaan pyydettyä tyhjäksi. Tuumailemme, että ennen hienot rannalta heittopaikatkin kannattaa jättää nyt kokeilematta ja päätämme lähteä ajamaan kohti Suomea ja Sevetin baaria. Kauhuksemme kuulemme Näätämössä että Baari on mennyt konkkaan ja Kaamaseenkin on matkaa. Sevetissä käymme kuitenkin tarkistamassa asian ja tieto osoittautuu perättömäksi.  Pianpa pöydässämme virtaa virkistävät huurteiset janoisiin kurkkuihimme.


24-29.6.  INARIJÄRVELLÄ 

Säät ovat muuttuneet juhannukselta mukavan lämpimiksi ja päätin jälleen lähteä kokeilemaan Inarin kalaisuutta. Nanguniemessä odotti entinen nuottaveneen lotja johon oli rakennettava  vapatelineet ja muut vermeet. Kaiken lisäksi vene vuoti ja vettä oli lapettava tämän tästä. Mutta vastuksista huolimatta järvellä oli taas mukava olla. Naapurin kuulin saaneet edellisenä päivänä useita rautuja 5-6m:stä pikkusyvääjillä, niinpä sinne virittelin osaksi vaappuja ja lusikoita. Syönti oli kuitenkin heikkoa enkä parina ensimmäisenä päivänä saa kuin muutaman juuri mitan täyttävän raudun Moossinan selän pohjoispään alueelta.

Ilman kaikua kalan hakeminen on sattumanvaraista. Jääsaaren kämpällä kaveri kertoi saaneensa parina päivänä kymmenkunta taimenta selän eteläpuolella olevalta kuuden metrin matalikolta. Vaikka keli jatkui hyvänä minun oli palattava päiväksi Ivaloon ja jatkettava kalastusta taas perjantaina.

Jääsaaren viihtyisä autiotupa.

Uudella mielellä olen taas perjantaina järvellä ja nyt virittelen uimaan vain takuuvarmoja Kyyjärveläisiä. Lähes pläkä keli ei kuitenkaan hyvää lupaa ja arvelenkin jutun menevän auringon otoksi. Aikaisemmalla rautupaikalla kuitenkin rävähtää ensin plaanariin puolikiloinen taimen. Juuri uistinta laskiessa alkaa kuusamo- syvääjän vapa jytkyä isomman kalan merkeistä ja heti perään juuri laskemaani syvääjään tarttuu myös.

Keskiyön auringon Inaria.

Viimeinen taimen hyppää korkealle ja totean sen reilun kokoiseksi. Kelaan kuitenkin aikaisemman veneeseen ja päästelen koukut haavista. Sillä aikaa toinen on rauhoittunut  mutta kelatessa alkaa taas hyppiä. Mukavasti saan sen kuitenkin veneeseen ja se näyttääkin lähes kaksikiloiselta. Vaaput taas vanhat tutut sini- ja vihreäselkäiset. Tällaista tuplatärppiä ei usein tapahdu, vaikka muistan joskus saaneeni Mudduksella vitostärpin.

 

Kelin muututtua tuuliseksi joudun seuraavan päivän olemaan melkein rantamiehenä, katsellessa eräiden lähes uintireissua, pahassa ristiaallokossa. Niinpä jään odottelemaan parempaa keliä. Veneelläni on mahdoton yksin vetää  sen keulan tuuliherkkyyden takia. Tästä päivällinen lähes katastrofiin ajautunut piruetti jossa menetin huippu Kyyjärveläisen potkuriin.

 

Sunnuntai iltapäivänä tuuli taas tyyntyy ja saan intoa parin nuoren miehen rantauttaessa komean kolmikiloisen. Olivat saaneet sen syvääjällä Jääsaaren salmesta. Järvi on taas lähes pläkä ja vain pikkukalat tarttuvat muutaman metrin syvyydestä. Olisi aika alkaa viritellä takilasysteemiä, veden jo alettua lämmetä ja isojen siirtyessä syvemmälle.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Markku Karjalainen ja kolmikiloinen

Kirkasta Inarin hopeaa.