Etusivu 2004 | Viikko 25 | Viikko 26 | Viikko 30  | Viikko 31


  

Viikko 26, 18-26.6.2004  Kesä saapuu Inarille

  

Palaamme pikaisen kyläreissun jälkeen takaisin Inarille ja suunnistamme jälleen Kovasaaren kammille. Tarkoituksemme on myös huoltaa ja korjailla kammin kunttakuorta joka on talven aikana hiukan päässyt rapistumaan.

 

Kamiina on vetänyt huonosti ja kaipaa selvästikin nuohoamista, johon käy mainiosti parimetrinen männyn rassi. Keli on tosin lämmennyt lähes hellelukemiin joka täällä merkitsee jo yli 15 astetta. Samalla kesä tuo mukanaan sääsket joita noidumme öisin korvissamme inisemässä. Muuta haittaa näistä ei enää olekaan koska olemme jo parin päivän jälkeen immuuneja pistoille.

  

Sään lämmettyä ja öiden kirkkauden vuoksi kalan tulo verkoista tyrehtyy lähes nollaan. Tämä antaakin sopivasti aikaa uistella, mutta kitkaista kalan tulo näinkin tuntuu olevan. Kovalla työllä tavoitan puolitoista kiloisen ja juuri mitan täyttävän taimenen, aivan rantapenkoista molemmat. Vetelen selkiä ja pankin reunoja, heikolla tuloksella.

 

Paikkakunnan isännät sanovatkin, että ei Inarilta saa kalaa kuin vasta juhannuksen jälkeen. Pääosin tuo kai pitänee paikkansa koska vesi on lämmennyt vasta loppuviikosta lähelle kahtatoista. Järvellä ei koko viikolla ole näkynyt muita kulkijoita, joitakin satunnaisia ammattikalastajia lukuun ottamatta. On ylellisyyttä kun minkäänlainen ”sivistyksen” mökä ei turmele

luonnon omaa akustista äänimaailmaa. On paras aika lintujen tarkkailuun ja kosintamenot ovatkin parhaillaan useilla lajeilla menossa.

 

Niemen on valloittanut tuulihaukkapari, joka isännöi kovaäänisesti kammin naapurustoa. Kyytiä saavat niin kovasti protestoiva korppi kuin kiroilevat variksetkin. Roskapussitkin saavat olla näin hajottamatta ympäristöön. Läheisissä telkänpöntöissä asustaa jo pariskunnat ja sopiva nimitys kammille olisikin sotkan pesä.

Ainoa soraääni kuuluukin vain verkkaisen soutajan airoista jotka sekoittuvat kalojen losahduksiin.

 

Vetelen iltaisin Senioreja siikasaaliit mielessäni, mutta minkäänlaiseen kontaktiin en pääse edes harrien kanssa. Kaloja, jopa isoja, mulahtelee saarien ja karien vierustoilla. No, ehkä alkavat syödä kunhan päästään heinäkuulle. Ainakin harripaikkoja on lähietäisyydellä runsaasti.

 

Juhannuksen aikaan alkaa kalaa sitten tullakin, tosin joudun lähtemään pois juuri parhaaseen syöntiaikaan. Rovaniemen kaverit kehuvat useita kaloja saaneensa ja vielä useampia, isojakin, karkuuttaneensa. Itseltänikin pääsee Hirvinuoran kapeikossa, ehkä pari kiloinen, luultavasti rautu. Nyt tuntuu olevan

lusikkaruoka maullaan, mitä kuulumisiin on luottamista. Räsäsiä kuulemma ovat haukanneet, punaväristä pitää olla. Kalat ovat hyvinkin parvissa ja pienellä alueella, lähellä rantoja ja penkan reunassa. Takila kuudessa metrissä. Seuraavan kerran pääsen palaamaan Inarille ehkä heinäkuun ensimmäisellä viikolla, mutta sitä ennen on mentävä

   

melomaan ja kalastelemaan kultaiselle Ivalojoelle.