Etusivu | Viikko 24 | Viikko 25 | Viikko 26 | Viikko 27 | Viikko 28 | Viikko 30 | Syksy | Pallasjärvellä

  


 

10-15.7.  TUULI KÄÄNTYY.

 

Palaan taas Inarille parin kalastajan matkassa uusin eväin ja kalustoin  Pääsemmekin Jussin kanssa seuraavana päivänä pikku sessiolle. Aiomme vetää Kasarinselkää ja siirtyä Liisajounin nuorasta takaisin Sammakkoselälle. Kasarilla saamme kuusi vapaa vetoon navakassa pohjoistuulessa, mutta pian selviää, että kaiku on mennyt sekaisin ja näyttää mitä sattuu. Pahoja karikoita täynnä olevalla järvellä se on paha juttu. 

 

Pahoja karikoita täynnä olevalla järvellä se on paha juttu. Alkaa tuskastuttava matka, jolla kalustotappioiltakaan ei vältytä. Välillä takilan kuulakin on kiilautunut kiven koloon jossain kymmenessä metrissä. Pakko vetää ilman riskejä ja syvempiä vesiä, jolloin kalan tulokin tietysti heikkenee.

 

Sammakkoselän puolelta, Porttivuopajasta löytyy upea leiripaikka kotaruoteineen mutta, tietojen mukaan, lahdessa olevaa kämppää ei löydy. Aivan suulla olevassa saaressa tosin on ikivanha kalastajien kammi josta hätätilassa voisi etsiä suojaa. Järvi on taas pläkä ja nukumme Inarin kauneimman maiseman omaavalla kärppäsaaren kämpällä yön. Aamuvedolla, yhdeksän jälkeen, dipsy laukeaa ja vavassa alkaa melkoinen jumputus isomman kalan merkiksi. Olemme lähellä matalaa Tavesaaren karikkoa ja navakka tuuli ja aallokko on viedä meidät juuri sille. Onneksi vedossa on nyt vain pintauistimia. Kala osoittautuu puolentoista kilon todella lihavaksi rauduksi. 

Uusintalenkillä satumme tietysti juuri äkkiä nousevalle karikolle ja menetän dipsyn perässä hyvin rautuja pyytäneen kupari-hopea Tintin. Tappio kirveltää mieltä. Ukkosta ilmassa lähdemme ajelemaan Kovasaareen jossa on siisti parin hengen avoin yksityis- kammi, joka on aivan hyvien syksyisten taimenpaikkojen läheisyydessä.

 

Vuorokauden ukkosjakson välissä keli hiukan paranee. On alkanut tuulla lännestä ja ilmakin on raikastunut mukavaksi. Lähden vetämään illalla pintavaapuilla aikaisemmille paikoille Kaikunuoran kapeikolle, josta viikko sitten saimme useita hyviä kaloja. Inarin suunnasta näyttäisi taas nostavan sadetta ja käännyn takaisin vetääkseni mutkitellen pitkin penkan reunoja, noin kymmenen metrin vedessä. Kaiku pelaa taas hetkittäin, vaikka heittääkin välillä jollekin automaattiselle mielikuvitus ohjelmalle.

 

Nuoran kapeimmassa paikassa, käännöksessä lähellä rantaa, huomaan plaanarin lähteneen omille teilleen, ison kalan kiskoessa sitä ristiin toisten siimojen poikki. Vauhdilla alan kelaamaan muita ylös. Tuulikin on yltynyt kovaksi pitkin nuoraa ja alkaa sataa. Kiskomme kalan kanssa vuorotellen; minä sisään ja kala ulos. Saan plaanarin käsiini, onneksi ei lauennut, ja varovasti irrotan sen siimasta. Nyt on hiukan helpompi hallita kalan rimpuilua. Koitan ohjailla kauemmas rannasta kun moottori sammuu. Tilanne ei vielä ole pahakaan kunhan saan kalan veneeseen ennen rannan louhikoita. Kala hyppää korkealle, koko viittaa aika suureen.

 

Saan pumpattua taimenen veneen vierelle, jossa se tekee vielä rullaa päräytteleviä syöksyjä ja hyppää pari kertaa. Arvioin noin viisi kiloiseksi. Yllättävän agressiivinen noin isoksi. Koitan haavita, mutta kala ei ole vielä valmis vaan kiertää veneen toiselle puolelle. Rantakivikkoon on enää viitisen metriä ja päätän, että nyt on ylös saatava, vaikka väkisin. 

Kala on jo väsynyt ja saan sen helposti haaviin jossa se samassa irtoaa koukuista, viimeinen hetki. Palikalla otsaan ja samassa konetta käynnistämään. Bensaletku on irronnut jalkojen alla muljutessa ja saan sen käynnistymään juuri ennen kivikkoon törmäämistä. Huomaan vettä tulevan kuin saavista kaataen ja aallokko on lähes vaahtopäinen, niinpä lähden ajamaan takaisin Punaiselle tuvalle.  

Vaakaa ilman kalamiestovereiden yhteisraadissa todella lihavan taimenen todetaan painavan noin 4 kg. Kalan  pituus on vain 70 cm. Kala osoittautuu naaraaksi ja sen lähes raaka agressiivisuus tuntuu kummalta. Tosin se on erittäin lihava ja hyväkuntoinen joten siinä ehkä selitystä sen käyttäytymiselle. Vaappuna pelasi jälleen 7 cm ambulanssi perus HP, joka Tintin ohella on osoittautunut juuri tämän hetken kuumaksi taimenen pyytäjäksi. Illan kruunaa vielä parin herra rakentama telttasauna, jonka mahtavissa löylyissä tunne hyvästä illasta on upea. 

 

Kelit muuttuvat taas helteisiksi ja Inarilla on liikaa porukkaa. Yötä päivää jostain päin kuuluu uisteluveneen jyrinää. On kuin oopperakaupungin vesillä pahimpaan loma-aikaan. Päätän lähteä pariksi viikoksi tunturiin elokuun hiljaisempia aikoja odottelemaan. Tosin paluusoutumatkalla jututtamaltani kymmenkunnalta Keski- Pohjalaiselta kalamieheltä irtoaa yhteensä saman verran puhetta kuin yhdeltä Savolaiselta.

 

 

Yö punaisella tuvalla


 

Kärppäsaaren kaunista selkämaisemaa


 

Yötä-päivää uisteluveneen jyrinää


 

Kovasaaren viihtyisä kammi