Etusivu 2004 | Viikko 25 | Viikko 26 | Viikko 30  | Viikko 31


  

Viikko 30, Jälleen Inarille 20- 25. 7

 

Olen ollut muutaman viikon poissa järveltä ja tunnen olevan korkea aika palata taas juurilleen. Säät ovat tänäkin kesänä olleet lämpimät, suorastaan helteiset ja vesi on lähes parikymmentä asteista. Tarkoituksenani on nyt olla pitempään ja kierrellä eri puolilla keskistä Inaria.

Mukaani lähtee muutamaksi päiväksi kaverit Kerimäeltä, Puruveden kalastajia, tarkoituksena on pyytää myös harria, jota paikoittain on runsaastikin. Kirkkaassa ja tyynessä kelissä uistelu on kuitenkin lähes toivotonta, mutta vanhoja rautumonttuja ronkkimalla saamme kovalla työllä soppakalat. Edes keskiyö ei nyt ole annillaan. Viikko sitten Punaisen tuvan seutu oli hyvällä syönnillä.

 

 

 

 

Olen matkannut Kasarin pohjoispään alueelle, Nilisaaren vesille, josta löydän kauniin leiripaikan juuri parhailta kalapaikoilta. Paikan valintaan vaikuttaa myös suurten harrien mojaukset juuri leiripaikan edustan kivikoilla.

Virittelen heittovehkeeni ja muutaman heiton jälkeen iskee rajusti. Haavi on tietysti jossain missä lie. Iso harri vie ja minä haeskelen haavia. Onnistun kalan kuitenkin saamaan maalle ja se osoittautuu suurimmaksi Inarista saamakseni, arviolta yli kiloiseksi. Illalla paistan kalan tulilla mustaksi mutta mehukkaaksi hiukopalaksi ennen taimenen pyyntiin ryhtymistä.

  

Helle jatkuu ja loppuviikkoa kohti pahenee. Kun myös järvi on päiviä pläkätyyni on kalastus päivällä mahdotonta. Rannalla makaaminen varjoa etsien on vähiten rasittavaa. Onneksi mukana on kilotolkulla roskakirjallisuutta joihin voi uppoutua nukkumisen välillä. On paras kesäloma-aika eikä viime vuoteen verrattuna Inarilla ole liikennettä juuri nimeksikään.

  

Liekö kallistunut bensiini verottanut etelän miehiä ajelemasta pitkän matkan takaa. Päivällä joitakin uistelijoita jyristelee, mutta syönnin kannalta parhaaseen eli sydänyöhön ei monikaan ole uskaltautunut. Päivällä kala on syvällä ja nousee lähemmäs pintaa pariksi tunniksi pimeimmällä hetkellä. Kalaa tulee sopivasti kun en ahnehdi vaan kalastan pari tuntia vain yöaikaan. Rajuimpana kokemuksena muisto taimenesta joka jätti koukkuun peukalon pään kokoisen silmänsä kovan tärpin jälkeen. Ikävä tapaus varjostaa mieltä pitkään.