Etusivu 2004 | Viikko 25 | Viikko 26 | Viikko 30  | Viikko 31


  

Viikko 31, 26-30.7  Loma jatkuu

 

Löhöily Kasarin yläpäässä alkaa jo kyllästyttää ja kun kirjallisuuskin alkaa vaihtua vakavampaan on aika vaihtaa taas maisemaa. Päätöstä edesauttaa myös muutaman  Joensuulaisnuoren rantautuminen ja leirin rakennuspuuhat, niinpä matkaan. Tosin pelkkä kalaravintokin alkaa jo kyllästyttää.

Olen saanut joitakin hyviä taimenia ja rautuja, mutta helteen vuoksi jäätilanteeni alkaa olla huolestuttava ja kalat pian haisevat. Enempää kuin syön en halua vedestä ottaa ja useimmilla vieheillä poislaskeminenkaan ei toimi. Pitäisi varmaan keksiä uudenlainen koukkusysteemi josta on helppo irrottaa kala sitä vahingoittamatta.

 

 

Kasarilla on upea sunnuntai-ilta ja huristelen pikkuhiljaa etelää kohti muutamalla syvällä uivalla vieheellä kokeillen. Veneliikenne on lähes olematonta. Pari kalastajaa aluksineen jyrrää kohti viikon aherruksia, muutama uisteluvene koko yönä. Oikealla avautuva useampi kilometrinen selkä ei houkuttele. 

Muutamia pikkusaaria, joiden joukosta yritän tähystellä Seitaluotoa, joka aikoinaan oli merkittävä osa Saamelaista historiaa. Tarinan mukaan vain miehet saivat astua uhrisaarelle. Naisille oli rannempana oma Naarassaari niminen uhrauspaikkansa. Varmaa tietoa kauanko viimeisestä uhritapahtumasta on ei tiedetä koska ne olivat ainakin Kristinuskon aikaan ankarasti kiellettyjä.

  

Aamuyöstä lähestyn Kärppätupaa alkaa helle hiukan hellittää ja tunnen ilmassa selvästi muutoksen tuulia. Etelästä alkaa virrata viileää ja nostaa pientä aallokkoa. Parempaan suuntaan näin hellekammoiselle kulkijalle. Tuvalla on hauska vaihtaa viime päivien kalakokemuksia ja samaan lopputulokseen muutkin ovat tulleet; lämmin on ajanut kalat alle 10 metriin ja yöllä niitä tapaa lähellä pintaa, tosin vain pimeimmän hetken. Viime kesän ilmiö, ettei eteläpäästä saanut kalaa ei nyt pidäkään paikkaansa, koska useilla on hyviä kalatapahtumia mm. Jääsaaren salmessa ja Hirvinuoran seudulta. SUURIA kaloja on päässyt irti. Siimoja on katkeillut. Koukut vääntyilleet. Niinpä, itsellä on tällaista tapahtunut vain harvoin, joten todella suurista kaloista täytyy olla kyse. No, tarinat jäävät elämään ja koska koko päivän navakka etelätuuli alkaa hellittää, alan pakkailemaan kamppeitani seuraavaa etappia eli Sammakkoselän ylitystä varten.

  

Tavesaaren seutu on usein ollut hyvä paikka, ja saaren ja Heikinsaarten välillä dipsyyn junttaa reilun kokoinen kala. Painaa syvälle ja irrottaa syvääjän laukaisijan. Arvioin sen verran suureksi, että otan tieltä pari muuta vapaa pois. Pian kala pintautuu, mutten saa selvää merkistä, kirkas vain välähtelee ja kiskoo siimaa rullalta. Iso rautu tulee kuitenkin loppumetrit sievästi  ja nostan ennätysinarilaiseni veneeseen. Arvioin yli kaksi kiloiseksi. Hetken jo mietin laskevani kalan takaisin koska sitä välttämättä en tarvitsisi, mutta se on sotkeutunut  niin pahoin etten sitä kovassa aallokossa saa tehtyä. Onneksi, koska saan samana iltana soiton, että olisi lähdettävä seuraavana päivänä Savonlinnaan kaverieni yhteiselle 50-vuotis päiville.

 

Saan samasta paikasta myös yli kiloisen raudun, joten näitä tässä täytyy olla useampiakin. Ottipeleinä nyt toimivat Aave- lusikat.

Sää on  todella muuttumassa ja ukkospilviä on kerääntymässä eteläiselle taivaalle, joten on parasta laittautua kotimatkalle. Jääsaaren salmessa kokeilen vielä uistella ja  eikös Aaveeseen iske toista kiloinen taimen. Mustaksi käyvä maailma kuitenkin hätyyttää minut kiireesti lopettamaan ja juuri rantaan päästyäni taivas repeää ja ruuvaa hanat auki.