VIIKOT 29-30
Myrskyä ja mylväystä heinäkuun
loppupuolella
Kuun puoliväli on kuin
vedenjakaja säiden suhteen. mukavat kesäkelit vaihtuvat arvaamattomiin
ja isoilla selillä liikkuessa vaarallisiin, äkkiä nouseviin
ukkosmyrskyihin. Päivä voi olla mukavan lämmin, lähes tuuleton ja
seuraavaksi raivomyrsky, jota on koitettava paeta saarten suojaan. Jos
sellainen edes löytyy.
Vasikkaselällä hitaan
veneen yllätti ukkosmyrsky ja vettä tuli perästä ja
keulasta. Lähimpään rantaan ehkä neljä kilometriä, eikä rankkasateessa
näkyvyyttäkään kuin sata metriä. Sanko heilui reippaasti, jotta
uppoamiselta vältyttiin. Onneksi keli meni myös nopeasti ohi ja
turvasatama löytyi lähimmältä selkäluodolta. Jätti kuitenkin pirullisen
lähtemättömän muiston tulevan varalle. Kalastuksellisesti kuun loppu on
heikompi kuin alkukuu.
Tapojensa mukaan taimen
tuntuu kaikonneen pohjoiseen, koska vain pikkukalat harvakseen näykkivät
houkuttimia.
On vain odotettava kunnes isommat taas palaavat syyskuun alussa
takaisin. Vedet eivät ole suinkaan lämpimiä, vaan pintavesikin on
jäähtynyt jopa 12 asteeseen. Muutamia päiviä menee pelkästään kammilla
luppoa makoillessa kirjoja lukiessa ja radiota kuunnellessa. Jopa
ruokaharrin saaminen teettää työtä. Kuitenkin jotkut päivät ovat
mukavakin, ja saan hetkittäisiä uistelupuuskia. Eräs muutaman tunnin
vetosessio antaa Inarin rekortiraudun, eli 2,5 kiloinen nappaa
Hirvinuoran pohjoispään reimarilla. Tiesin karin nokan tulevan ulos aika
pitkälle ja luulin jo kuulan pohjanneen, mutta kalahan siellä myllersi.
Tällekin, kuten monelle
muulle raudulle kelpasi Aave-pelti, tosin vehkeitä on vedettävä
uhkarohkeasti aivan pohjan ja pystysuorien louhikkopenkkojen tuntumassa.
Rajuihin kalustotappioihin viimein kyllästyneenä hylkään ränkkäävän
kaikuni, ja tilaan Kuopiosta uuden pelin. Aika kalastuksen
häiritsemättömänä on kuitenkin antoisaa, ja löydän erikoisen suojaisesta
saaristosta pressuista tehdyn kammin. Aikaa viimeisestä käyttäjästä on
kulunut vuosia, mutta kate on kuitenkin tiivis, eikä sisätila ole
kovinkaan lahonnut. Lattian ja pöydän laittoa ja ruosteisen kamiinan
testaus, niin uusi mukava tukikohta on valmis. Onneksi on jäänyt
metsähallitukselta hävittämättä. Mutta siitä projektista jatkan
tarinaani myöhemmin.
|