VIIKOT 29-30

Myrskyä ja mylväystä heinäkuun loppupuolella

Kuun puoliväli on kuin vedenjakaja säiden suhteen. mukavat kesäkelit vaihtuvat arvaamattomiin ja isoilla selillä liikkuessa vaarallisiin, äkkiä nouseviin ukkosmyrskyihin. Päivä voi olla mukavan lämmin, lähes tuuleton ja seuraavaksi raivomyrsky, jota on koitettava paeta saarten suojaan. Jos sellainen edes löytyy.

Vasikkaselällä hitaan veneen yllätti ukkosmyrsky ja vettä tuli perästä ja keulasta. Lähimpään rantaan ehkä neljä kilometriä, eikä rankkasateessa näkyvyyttäkään kuin sata metriä. Sanko heilui reippaasti, jotta uppoamiselta vältyttiin. Onneksi keli meni myös nopeasti ohi ja turvasatama löytyi lähimmältä selkäluodolta. Jätti kuitenkin pirullisen lähtemättömän muiston tulevan varalle. Kalastuksellisesti kuun loppu on heikompi kuin alkukuu.

Tapojensa mukaan taimen tuntuu kaikonneen pohjoiseen, koska vain pikkukalat harvakseen näykkivät houkuttimia. On vain odotettava kunnes isommat taas palaavat syyskuun alussa takaisin. Vedet eivät ole suinkaan lämpimiä, vaan pintavesikin on jäähtynyt jopa 12 asteeseen. Muutamia päiviä menee pelkästään kammilla luppoa makoillessa kirjoja lukiessa ja radiota kuunnellessa. Jopa ruokaharrin saaminen teettää työtä. Kuitenkin jotkut päivät ovat mukavakin, ja saan hetkittäisiä uistelupuuskia. Eräs muutaman tunnin vetosessio antaa Inarin rekortiraudun, eli 2,5 kiloinen nappaa Hirvinuoran pohjoispään reimarilla. Tiesin karin nokan tulevan ulos aika pitkälle ja luulin jo kuulan pohjanneen, mutta kalahan siellä myllersi.

Tällekin, kuten monelle muulle raudulle kelpasi Aave-pelti, tosin vehkeitä on vedettävä uhkarohkeasti aivan pohjan ja pystysuorien louhikkopenkkojen tuntumassa. Rajuihin kalustotappioihin viimein kyllästyneenä hylkään ränkkäävän kaikuni, ja tilaan Kuopiosta uuden pelin. Aika kalastuksen häiritsemättömänä on kuitenkin antoisaa, ja löydän erikoisen suojaisesta saaristosta pressuista tehdyn kammin. Aikaa viimeisestä käyttäjästä on kulunut vuosia, mutta kate on kuitenkin tiivis, eikä sisätila ole kovinkaan lahonnut. Lattian ja pöydän laittoa ja ruosteisen kamiinan testaus, niin uusi mukava tukikohta on valmis. Onneksi on jäänyt metsähallitukselta hävittämättä. Mutta siitä projektista jatkan tarinaani myöhemmin.